Ohjeita kirjoittajille

Katso esimerkkiä aiemmista vuosikirjoista tyylien, tiivistelmien, avainsanojen yms. suhteen.

Artikkelien enimmäispituus on 8000 sanaa, muut tekstit ovat lyhyempiä (arviot n. 2000, katsaukset ja esittelyt n. 4000 sanaa).

Kirjoita tekstin lisäksi 2 tiivistelmää, toinen suomeksi ja toinen englanniksi (molemmat maksimissaan 900 merkkiä ml. välilyönnit). Katsauksissa tiivistelmä voi olla lyhyempi. Arvioihin ei kirjoiteta tiivistelmää.

Valitse 3–5 artikkelia kuvaavaa avainsanaa, sekä suomeksi että englanniksi.

Lähetä kuvat ja taulukot erillisinä tiedostoina ja merkitse varsinaiseen asiakirjaan selvästi, mihin ne haluat niiden sijoittuvan (esim. “KUVA 1” omalla rivillään). Kirjoita kuvateksti samaan yhteyteen. Jos haluat taulukkojen säilyvän täsmälleen sen näköisinä kuin olet ne tuottanut, lähetä ne kuvatiedostoina. Muussa tapauksessa niiden ulkonäkö tulee muuttumaan lopullisessa asettelussa. Kuvien tulee olla selvästi nimettyjä ja verkkojulkaisuun soveltuvia png- (taulukot, grafiikka ja kuvaajat) tai jpg-tiedostoja (muut kuvat). Jos et omista kuvien tekijänoikeuksia, kerro millä lisenssillä tai perusteella käytät kuvia. Arvointia varten toivotaan kohtuullisen kokoisia kuvatiedostoja (esim. 500x500px). Lähetä lopullisen version yhteydessä parempilaatuiset kuvatiedostot taittoa varten.

Vuosikirja julkaistaan kolmessa muodossa: html-versiona verkkosivuilla, erillisinä pdf-tiedostoina ja yhdistettynä epub-tiedostona.

Html-version yhteydessä on mahdollista esittää video- ja mediatiedostoja. Jos haluat käyttää video- tai mediatiedostoja artikkelin yhteydessä, kerro myös millä haluat ne korvattavan pdf- ja epub-tiedostoissa. Näissäkin tiedostomuodoissa voidaan linkata verkossa olevaan materiaaliin. Video- ja mediamateriaalin käytöstä on hyvä sopia etukäteen toimituskunnan kanssa.

Pelitutkimuksen vuosikirjat julkaistaan Creative Commons -lisenssillä, joka mahdollistaa niiden laillisen uudelleenjakelun. Tekijänoikeudet säilyvät tekijöillä.

Anonymisoi artikkeli poistamalla arviointiversiosta kirjoittajan nimi ja tunnistetiedot. Muuta viitteet omaan työhösi sellaiseen muotoon, että niistä ei voida tunnistaa sinua. Poista myös käyttämistäsi kuvista ja muista tiedostoista metatiedot, joista sinut voitaisiin tunnistaa.

Teknisiä ohjeita

Kirjoita joko pelkkää tekstiä (txt), LaTeX tai markdown-aseteltua tekstiä tai odt/docx-tiedosto oletusasetuksilla.

Jos käytät Word-tiedostoa:

  • Pääotsikko Otsikko -tyylillä
  • Väliotsikot Otsikko 1 -tyylillä (tarvittaessa Otsikko 2 -tyyli, mutta ei sen enempää alaotsikoita)
  • Sitaatit lainaus-tyylillä (Quote/Lainaus)
  • Lihavoinnit ja kursivoinnit voi tehdä tyyleillä tai manuaalisesti
  • Älä käytä muita tyylejä, ne eivät siirry lopulliseen versioon
  • Varmista, että lähdeviitteet eivät tule loppuviite-kentän sisään. Wordin oletusasetuksilla loppuviitteet tulevat lähdeviitteiden jälkeen. Tämä ei haittaa, koska se korjataan lopullisessa taitossa.

Kysy tarvittaessa lisätietoja asettelusta ja tyyleistä.

Viitteet

Pelitutkimuksen vuosikirja käyttää viitteisiin tyyliä, joka on lähellä sekä Chicagon että APAn tyylejä.

Lyhyt kuvaus:

  • lähdeluettelo kirjoitetaan kuten APAn tyylissä, esim.
    • Foucault, Michel (1981). History of Sexuality. Volume 1: An Introduction. Käänt. Robert Hurley. New York: Vintage Books. (Ransk. alkuteos 1976; suomeksi Tiedontahto, teoksessa Seksuaalisuuden historia, suom. Kaisa Sivenius, Gaudeamus 1998).
  • tekstin sisäiset viitteet kirjoitetaan kuten Chicagon tyylissä, esim.
    • (Huizinga 1950, 1–2)

Tekstin sisäiset viitteet

Kirjallisuusviitteet laitetaan tekstin sisään sulkuviitteinä:

On tärkeää huomata, että toimittajien ja pelinkehittäjien ideologiset tavoitteet eivät mitenkään välttämättä toteudu suoraan, vaan pelaajien odotukset ja toiminta saattavat johtaa täysin toisenlaiseen lopputulokseen kuin oli ajateltu (Bogost ym. 2010, 26–27).

Jos kirjallisuusviite viittaa ainoastaan edeltävään virkkeeseen sulut tulevat ennen pistettä. Mikäli viite liittyy useampaan virkkeeseen, viite merkitään pisteen jälkeen:

Myös uutispelien yhteydessä tunnetaan tapauksia, joissa pelejä on kritisoitu tai jopa vedetty linjoilta koska ne on koettu liian loukkaaviksi. On kuitenkin aiheellista muistaa, että jos pelin tarkoituksena on herättää tunteita ja keskustelua, sitä ei pitäisi hylätä lähestymistapana vain siksi että se näissä tavoitteissa tavoitteissa onnistuu. (Bogost ym. 2010, 28, 78.)

Jos viittauksia on useampia, ne erotetaan toisistaan puolipisteellä (Foucault 1981; Huizinga 1950, 11–13; Siitonen & Launonen 2014, 42, 48).

Yllä olevat lainaukset ovat teoksesta:

Siitonen, Marko, & Launonen, Sanna-Kaisa. (2014). Viihteen ja vakavuuden rajoilla – käyttäjien kokemuksia uutispeleistä. Teoksessa Suominen, Jaakko, Raine Koskimaa, Frans Mäyrä, Petri Saarikoski & Olli Sotamaa (toim.): Pelitutkimuksen vuosikirja 2014. Tampere: Tampereen yliopisto, 41-50. Verkossa http://www.pelitutkimus.fi/vuosikirja-2014

Kirjallisuusluettelo

Lähteet jaetaan tekstin kannalta asiankuuluviin ryhmiin, joissa edetään primääriaineistoista kohti tutkimuskirjallisuutta.

  • Mainitse suomennoksessa suomentajan nimi ja alkuperäisteoksen ilmestymisvuosi
  • Jos viite ei ole ensimmäiseen painokseen, mainitse alkuperäinen ilmestymisvuosi. Tekstin sisäisissä viitteissä viittaa käyttämääsi versioon.
  • Kirjassa tai lehdessä julkaistun artikkelin yhteydessä mainitse sivunumerot.
  • Viitteen yhteydessä mainittava paikkakunta on kustantajan kotipaikka eikä painopaikka.
  • Kursivoi kirjojen ja lehtien nimet.
  • Käytä suomenkielisiä ilmauksia “toim.”, “teoksessa” tai “käänt.” riippumatta teoksessa käytetystä kielestä.
  • Mainitse internet-sivustojen yhteydessä www-osoitteen lisäksi dokumentin nimi, mahdollinen tekijä, julkaisupäivä sekä päiväys, jolloin linkki on tarkistettu.
  • Kirjastojen julkaisuarkistoissa olevista lähteistä (väitöskirjat, gradut, yms.) anna verkko-osoitteeksi pysyväisosoite, ei selaimen käyttämä bitstream-osoite. Suomalaisissa arkistoissa pysyvät verkko-osoitteet alkavat yleensä http://urn.fi.

Pelien suhteen toivottu viitausmuoto on:

  • Kehittäjä (vuosi). Pelin nimi. Alusta, julkaisumaa: julkaisija.

Esimerkkejä

Peli

Atari (1979). Adventure. Atari 2600, United States: Atari.

Bethesda Game Studios (2006). The Elder Scrolls IV: Oblivion. Microsoft Windows, United States: 2K Games.

CD Projekt RED (2007). The Witcher. Microsoft Windows, United States: Atari.

Verkkolähde

Dauenhauer, B., & Pellauer, D. (2014). Paul Ricoeur (Stanford Encyclopedia of Philosophy). The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Verkossa http://plato.stanford.edu/archives/sum2014/entries/ricoeur/ Viitattu 12.2.2015.

Ilta-Sanomat (2013). 8-vuotiaan sieppaus: Epäilyn koneelta löytyi järkyttävä seksipeli. Ilta-Sanomat 19.10.2013. Verkossa http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288509069175.html Viitattu 16.2.2015.

Kim, Monica (2013). No More Helpless Damsels: One Gamer’s War on Sexism. Wired 16.8.2013. http://www.wired.com/2013/08/ap_alphageek/ Viitattu 16.2.2015.

Esitelmä tms.

Leino, Olli (2013). From Game Spaces to Playable Worlds. Konferenssissa Philosophy of Computer Games. Bergen, 2.–4. Marraskuu 2013.

Alkuperäisteos/monografia; useampi teos samalta kirjoittajalta

Bogost, Ian (2007). Persuasive Games: The Expressive Power of Videogames. Cambridge: MIT Press.

— (2011). How to Do Things with Videogames. Minneapolis: University of Minnesota Press.

Monta kirjoittajaa

Bogost, Ian, Ferrari, Simon & Schweizer, Bobby (2010). Newsgames: Journalism at Play. Cambridge: MIT Press.

Artikkeli toimitetussa kirjassa

Glas, René, Jørgensen, Kristine, Mortensen, Torill Elvira & Rossi, Luca (2011). Framing the Game: Four Game-Related Approaches to Goffman’s Frames. Teoksessa Crawford, Garry, Victoria K. Gosling & Ben Light (toim.): Online Gaming in Context: The Social and Cultural Significance of Online Games. London: Routledge, 141–158.

Artikkeli lehdessä

Gaziano, Cecilie & McGrath, Kristin (1986). Measuring the Concept of Credibility. Journalism Quarterly 63:3, 451–462.

MacCallum-Stewart, E. (2014). “Take That, Bitches!” Refiguring Lara Croft in Feminist Game Narratives. Game Studies, 14:2. Verkossa http://gamestudies.org/1402/articles/maccallumstewart

Teos joka on ilmestynyt alun perin aikaisemmin

Huizinga, Johan (1950). Homo Ludens: A Study of the Play-element in Culture. Boston: Beacon (ilm. alun perin 1938).

Käännetty teos

Blackmore, Susan (2000). Meemit – kulttuurigeenit. Suom. Osmo Saarinen. Helsinki: Art House (engl. alkuteos 1999).

Muusta kielestä muulle kielelle käännetty teos

Caillois, Roger (2001). Man, Play and Games. Käänt. Meyer Barash (1961). Urbana & Chicago: University of Illinois Press. (ransk. alkuteos 1958.)

Foucault, Michel (1981). History of Sexuality. Volume 1: An Introduction. Käänt. Robert Hurley. New York: Vintage Books. (ransk. alkuteos 1976; suomeksi Tiedontahto, teoksessa Seksuaalisuuden historia, suom. Kaisa Sivenius, Gaudeamus 1998).

One Trackback